1) SÄÄSTÖT KURJISTAVAT KOULUT JA PÄIVÄKODIT

a. Ei säästetä enää yhtään lapsista, päivähoidosta, nuorista tai opetuksesta.
Espoossa on rahaa raiteisiin ja niin sitä tulee olla myös lapsiin ja nuoriin. Jokainen syrjäytynyt lapsi ja nuori maksaa yhteiskunnalle moninkertaisesti niin opetustoimessa kuin sosiaali- ja terveydenhuollossakin. Lapsen opintien alku perustuu laadukkaaseen, kaikille kokopäiväiseen päivähoitoon. Minun unelmani on kaikille ilmainen varhaiskasvatus – jollain aikavälillä. Koulu- ja päiväkotikorjauksista - lastemme ja työntekijöiden terveydestä - ei tule säästää enää yhtään, eikä lykätä päätöstentekoa loputtomiin. Päinvastoin, lisätä huomattavasti tällä hetkellä täysin alimitoitettuja korjausmäärärahoja sekä nopeuttaa ja selkeyttää kaikin tavoin päätöksentekoprosesseja.

b. Digiloikkaa ja uusia opetussuunnitelmia ei voida toteuttaa tavoitteiden mukaisesti, ellei kouluille tarjota riittäviä resursseja.
b.i. Ryhmäkokoja ei saa kasvattaa nykyisestä, jotta opetusta ja oppimista voidaan yksilöllistää. Myös sisäilmaongelmat, levottomuus ja työrauhaongelmat ovat vaarassa lisääntyä, kun lapset ja nuoret sullotaan kouluissa ja päiväkodeissa yhä tiiviimmin, yhä suurempiin ryhmiin.  
b.ii. Opettajille on turvattava riittävä täydennyskoulutus ja annettava työrauha.

c. Erityislasten sulauttaminen normaaliopetukseen (ns. inkluusio) ei saa johtua säästösyistä.

Mikäli erityislapsia opetetaan normaaliluokassa, on heidän saatava riittävästi erityisopetusta ja avustajia. Muuten tilanteesta kärsivät sekä erityislapset että normaaliopetuksessa pärjäävät. Myös opettajat ja avustajat kuormittuvat liikaa.

d. Peruspalvelut on lähtökohtaisesti turvattava kaikissa olosuhteissa verotuloilla.
Espoossa on varaa nostaa edes hivenen keinotekoisen alhaalla olevaa veroprosenttia. Nyt meillä on Kauniaisten jälkeen Suomen toiseksi matalin veroprosentti (18%). Mahdollisen sote-uudistuksen myötä Espooseen jää vain vajaan 6%:n verotuotot, joilla pitäisi hoitaa kaikki kunnille ja kaupungeille jäävät toimialat, kuten suurimpana opetus, varhaiskasvatus, kirjasto- ja kulttuuripalvelut jne. Meillä on joka tapauksessa edessämme jonkinasteinen veroprosentin nosto turvataksemme perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen, lukion ja muiden sivistyspalveluiden järjestäminen. En kannata ensisijaisesti aina lainan ottamista es. koulukorjauksiin, kuten es. kokoomus, se tulee kuitenkin lastemme ja lastenlastemme maksettavaksi, metro- ja raidemiljardivelkojen päälle, tulevaisuudessa. Ylijäämää kertyi Espoolle viime vuonna 60 miljoonaa mm. erikoissairaanhoidon palautuksista. Miksi emme voi käyttää näitä rahoja tai purkaa edes maltillisesti 150 miljoonan euron rahastotuottoja? Soten jälkeen kuntien ja kaupunkien menoista n. 60% - paikoin tätäkin enemmän - tulee olemaan opetuksen, koulutuksen ja sivistystoimen menoja ja ne on turvattava verotuloilla!

e. Kaupungin budjetin niin sanottujen sisäisten palveluiden, kuten tilavuokrien, osuus sivistystoimen budjetista ei saa kasvaa vuosi vuodelta.
Veronmaksajien rahojen siirtäminen taskusta toiseen on järjetöntä. Samalla kurjistetaan varsinaisten ydintoimintojen – opetuksen ja oppimisen – resursseja, edellytyksiä ja laatua. Tilavuokrien osuus täytyy saada alas: on etsittävä muita keinoja budjetin tasapainottamiseen.

Kuntavaalit 2017

Kasvatus- ja koulutuspalvelut ovat kuntien ydintehtäviä. Niiden merkitys kasvaa sote-uudistuksen jälkeen entisestään. Vastaisuudessa yli puolet kuntien tehtävistä ja menoista (paikoin jopa 60%) on opetus-, koulutus-, varhaiskasvatus- ja muita sivistyspalveluita (es. vapaa sivistystyö sekä kulttuuri- ja kirjastopalvelut). On kunnan päättäjistä kiinni, millaista palvelua kunnassa tarjotaan. Valitse siis viisaasti ja äänestä opetus-, koulutus- ja kasvatusalan asiantuntija valtuustoon!

Lue lisää:

Ääni opetukselle

Koulu kuuluu kaikille

2) KOULUJEN SISÄILMAONGELMAT KURIIN

a. Sisäilmaongelmiin on puututtava heti.
Sisäilmaongelmien syntymistä on pyrittävä ennaltaehkäisemään säännöllisin kuntoselvityksin ja oirekyselyin. Niiden tulokset tulee julkaista Espoon Tilapalveluiden internet-sivuilla. Tiedotuksen on oltava ylipäätään avointa ja kodit on otettava mukaan alusta lähtien, kun ongelmia havaitaan. Ongelmiin on puututtava ja ne on tutkittava välittömästi. Oppilaille ja henkilökunnalle on taattava lain mukainen turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö. Yksikin homekoulu ja sen väistökoulu ovat liikaa. Yksikin altistunut lapsi tai nuori on liikaa. Yksikin altistunut opettaja on liikaa. Espoossa on jo reilusti yli 3000 lasta ja nuorta sekä satoja opettajia ja avustajia ym. home-evakossa ja luku tuntuu kasvavan kaiken aikaa. Oirekyselyt on vihdoin otettava Espoossakin systemaattiseen käyttöön - Helsinki tekee jo näin.

b. Jokaiselle sisäilmaongelmille altistuneelle ja oireilevalle lapselle ja nuorelle on taattava viipymättä tarvittavat opetusjärjestelyt.
Erityisesti tämä koskee vakavasti sairastuneita. Järjestelyt – esimerkiksi kotiopetus - on tehtävä perheiden toivomalla tavalla. Apuna voidaan käyttää digitaalista oppimisteknologiaa. Järjestelyt on saatava ilman perheiden hallinnollista pallottelua eri viranomaisten välillä.

c. Täysin uusien, niin sanottujen tyyppikoulujen, rakentaminen on usein taloudellisesti järkevin ratkaisu.
Ei korjata rakenteiltaan täysin sairastuneita rakennuksia alinomaa, se on loppumaton tie.

d. Kuntien sisäilmatutkimuksille, homekorjauksille ja muille terveyden kannalta kiireellisille toimille on asetettava määräajat.
Näiden aikana on tehtävä tarvittavat päätökset, jotta tilanne voidaan korjata. Sisäilmatutkimusten ja -selvitysten tulokset tulee olla kaikkien saatavilla ja julkaista Espoon Tilapalveluiden internet-sivuilla.

e. Julkisten rakennusten huolto tulee nostaa Espoossa sellaiselle tasolle, että rakennukset säilyvät kunnossa ja homeettomina.
Erityisesti tämä koskee opetuskäytössä olevia rakennuksia. Tilakeskuksen on kiinnitettävä paljon aikaisempaa suurempaa huomiota kunnossapitoon.

f. Peruspalvelurahaston tuottojen purkua ja maltillista veroasteen nostoa?
Perusopetuslain, terveydenhuolto- ja kansanterveyslain sekä (työntekijöille lisäksi) työturvallisuuslain edellyttämä ja takaama terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö lapsille, nuorille ja työntekijöille ei toteudu Espoossa kaikkien kohdalla: koulukorjausmäärärahat ovat todellisiin tarpeisiin nähden täysin alimitoitetut ja riittämättömät. Ongelma ei parane sillä, että lapset ja nuoret sullotaan (vielä sisäilmaltaan suht. terveissä) kouluissa ja päiväkodeissa yhä tiiviimmin, yhä suurempiin ryhmiin. Päinvastoin - sisäilmaongelmat saattavat tällä tavoin vain pahentua. Voisiko jatkossa purkaa edes hieman peruspalvelurahaston (arviolta 150 miljoonaa euroa) tuottoa? Edes hitusen nostaa veroastetta, joka Espoossa on jättimäisiin raideinvestointeihin ja muihin infra-hankkeisiin nähden keinotekoisen alhaalla, jotta koulukorjauksiin ja es. uusien tyyppikoulujen rakentamiseen (silloin kun jatkuvien korjausten tie on kuljettu loppuun) saadaan riittävästi ja riittävän nopealla aikataululla tarvittavat taloudelliset resurssit. Emmehän halua yhtään lisätä lainarahaa lastemme ja nuortemme harteille?

3) ERITYINEN TUKI, VAMMAISPALVELUT JA OMAISHOITAJIEN TUKI: PALVELUIDEN SAATAVUUS YHDENVERTAISEKSI ASUINPAIKASTA RIIPPUMATTA!

a. Koulutus ja yhteiskunnan palvelut on taattava kaikille erityisen tuen tarvitsijoille, asuinpaikkakunnasta ja taloudellisista suhdanteista riippumatta.
Nyt jokaisella pääkaupunkiseudun kunnalla ja kaupungilla on näistä omat linjauksensa ja tulkintansa. Tämä lisää alueellista eriarvoistumista ja sotii kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan. Tälle tulee laittaa stoppi. Sivistystahtoinen ja -myönteinen kunta pitää hyvää huolta ihan kaikista lapsistaan kaikissa olosuhteissa, myös taloudellisesti tiukkoina aikoina. Espoossa on ollut aika nihkeä ja tiukka tulkinta mm. monien VPL:n (vammaispalvelulain) ja erityishuoltolain takaamien etuisuuksien osalta useisiin muihin pk-seudun ja Uudenmaan kuntiin ja kaupunkeihin verrattuna.

b. Espoon vammaispalveluissa on krooninen resurssipula.
Erityisesti tämä koskee lasten ja nuorten palveluja. Perheet joutuvat odottelemaan jopa vuoden saadakseen tukea, omaishoidon päätöksiä, erityishuollon päätöksiä tai muita vammaispalvelulain mukaisia etuisuuksia ja palvelusuunnitelmia. Tämä on täysin kohtuutonta ja pitkittää perheiden ahdinkoa. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja palveluohjaajia, jotta perheiden tilanne helpottuisi.

c. Resurssipula koskee myös omaishoitoa.
Omaishoitajat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä, 24/7, erittäin pienellä rahallisella korvauksella. Tiesitkö, että alin omaishoidon tuki on kuukaudessa vain hiukan yli 400 euroa miinus verot? Vertailuna: yksi laitoshoitovuorokausi maksaa osapuilleen saman verran. Tukea on erittäin vaikea saada Espoossa toistaiseksi voimassaolevaksi lasten ja nuorten hoitamiseksi. Omaishoitajien - niin lasten, nuorten kuin vanhusten - tilanne on saatava kuntoon, he tuovat tärkeällä työllään säästöjä kaupungille. Kesällä 2016 voimaantulleet muutokset ja kaupunkia koskevat uudet, sitovat velvoitteet omaishoitajien vapaisiin liittyen täytyy hoitaa kuntoon - Espoo on es. Helsinkiin verrattuna myöhässä lain käytännön toteutuksen osalta. Omaishoito on halpaa ja kustannustehokasta kaupungille ja tätäkin vasten Espoo on hoitanut omaishoidon asioita varsin heikosti ja alimitoitetuin työntekijäresurssein. Vanhusten kotihoitoonkin on Espoossa oltava riittävästi resursseja - tässäkin lyhytnäköiset säästöt ja leikkaukset tulevat pitkällä juoksulla kalliiksi, ihmisarvoisesta ja elämänlaatuun liittyvistä kysymyksistä puhumattakaan.

d. Erityislasten sulauttaminen normaaliopetukseen ei saa johtua säästösyistä.
Mikäli erityislapsia opetetaan normaaliluokassa, on heidän saatava riittävästi erityisopetusta ja avustajia. Muuten tilanteesta kärsivät sekä erityislapset että normaaliopetuksessa pärjäävät. Myös opettajat ja avustajat voivat kuormittua aivan liikaa ja uupua. Erityislapsi tulee sijoittaa normaaliryhmään vain silloin, kun se on lapsen etu: kun kaupunki antaa sijoitukselle riittävät, yksilölliset ja laadukkaat resurssit. Erityistä tukea tarvitsevien lasten - ja nuorten sekä heidän perheidensä tilannetta on aina tarkasteltava kokonaisuutena ja tehdä (kaikessa päätöksenteossa muutoinkin) aina jo valmisteluvaiheessa lapsivaikutusten arviointi (YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen muk.).

Koulu kuuluu kaikille