1) SÄÄSTÖT KURJISTAVAT KOULUT JA PÄIVÄKODIT SEKÄ UUVUTTAVAT HENKILÖSTÖN - LOPPU KOULUTUSLEIKKAUKSILLE!

Kevään 2019 eduskuntavaaleissa ratkaistaan lastemme, nuortemme ja koko opetus- ja koulutusalan tulevaisuus. Lisäksi vaaleissa ratkaistaan myös sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat kunnon resurssit ja sisäilmasairaiden kokonaistilanne, heidän tällä hetkellä olematon sosiaaliturvansa ja tällä hetkellä myös puuttuva asianmukainen terveydenhoito. Samoin erityinen tuki on hoidettava kuntoon: se ei saa tarkoittaa lasten ja nuorten heitteillejättöä, siirtämistä yleisopetuksen ryhmiin sinänsä kauniin inkluusio-ajatuksen hengessä, ilman riittävää erityistukea ja osaamista, kuten tällä hetkellä tapahtuu, aivan liian monissa kunnissa ja kaupungeissa. Inkluusio on tosiasiallisesti monessa Suomen kunnassa ja kaupungissa puhdas säästötoimi. Tämä kehitys on täysin väärin kaikkia lapsia, nuoria ja heidän vanhempia kohtaan ja uuvuttaa viime vuosina saamani laajan palautteen mukaan opettajia täysin, ympäri maata varhaiskasvatuksesta aina 2.asteen koulutukseen.

Olen opettajana, tutkijana ja perheenisänä syvästi huolestunut lasten ja nuorten pahoinvoinnista, lisääntyneestä levottomuudesta, unihäiriöistä ja mielenterveysongelmista. Myös ongelmat lukemisessa ja luetun ymmärtämisessä ja monissa perustaidoissa ovat lisääntyneet kouluissa viime vuosina selvästi - es. lukeminen ja lukuharrastus on vähentynyt rajusti nuorten keskuudessa. Kentältä tulee yksiselitteisesti palautetta yhä enemmän siitä, että lasten ja nuorten perustaidot ja tiedot ovat rapautuneet jo hälyttävästi. Alueelliset erot myös lähteneet kasvuun. Tarvitaan paljon vielä lisää riippumatonta ja vertaisarvioitua kansallista ja kansainvälistä tutkimustietoa mm. siitä, miten es. digitalisaatio oikeasti parantaa oppimista vai parantaako ollenkaan. Kaikissa opetussuunnitelma- ja koulu-uudistuksissa tulisi laajemmin osallistaa tutkijoiden lisäksi myös kasvatus- ja opetusalan kenttäväki (varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja 2.asteen opettajat), vanhemmat ja koululaiset. Lisäksi lapsivaikutusten arviointi tulisi aina muistaa ja tehdä kaikessa valtakunnallisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa. Syrjäytymisriski on erityisen suuri myös pojilla ja kouluissa tarvitaan resursseja ja moniammatillista tukea tähänkin nykyistä enemmän, kuten myös lasten ja nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin ylipäätään. Oppimistuloksissa alueelliset erot ovat myös kasvaneet niin koko maan eri osien välillä kuin isojen kaupunkien sisälläkin.

Maksuton perusopetus pitäisi olla itsestäänselvyys. Sitä se ei kaikkialla enää välttämättä es. oppimateriaalien tai koulun retkien osalta ole ollut pitkään aikaan. Eriarvoistumiskehitys on ollut tutkitustikin voimakasta eri puolilla maata ja jopa isojen kaupunkien sisällä. Kannatan myös maksutonta 2.asteen koulutusta oppimateriaalien osalta siten, että se ei saa tarkoittaa leikkauksia opetukseen vaan es. oppimateriaalimääräraha on korvamerkittävä erikseen ja lisäresurssina koko 2.asteelle valtion budjetista. Myös oppimateriaalien valinta ja pedagoginen harkinta tulee aina nojautua opettajien asiantuntemukseen - ei kuntien ja kaupunkien virastojen. Maaliskuussa 2019 kaatunut Sipilän hallitus on miljardiluokan koulutusleikkauksillaan romahduttanut mm. ammatillisen 2.asteen koulutuksen tasoa leikaten lähiopetusta merkittävässä määrin, kasvattanut huomattavasti opettajien ja alan osaajien työttömyyttä, tiukentanut rahoitusta lukioidenkin osalta, heikentäen jo entisestään kovasta työmäärän kasvusta uupuneiden lukio-opettajien työskentelyolosuhteita

Opetus- ja kulttuuriministeriön lukioiden uudistusvimma (lukiolain uudistus, korkeakoulujen valintauudistus ym.) ei ole jäänyt vain yo-kirjoitusten sähköistämisrumbaan ja rahoituksen leikkaamiseen: tuskin lops 2016 ollaan saatu vietyä läpi, kun aivan poikkeuksellisesti, on tulossa jo vuosikymmenen aikana kaksi lukion lops -uudistusta eli lops 2021, joka kuormittaa jo ennestään uupuneita lukion opettajia. Kovat paineet tuo myös nuorten lukiolaisten jaksamiseen OKM:n ja kokoomuksen vastuuministerin nopeasti läpiviety lukiolain uudistus, joka lisää paineita ylioppilastutkinnon suorittamiseen huippuarvosanoin (kun yhä suurempi osa valikoituu korkeakouluihin ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella) ja kaventanee opiskelijoiden aine- ja kurssivalintoja, vaikuttaen myös opettajien työlisyyteen. Koko 2. aste tarvitsee nyt paitsi resurssien lisäämistä ja leikkausten kompensointia lukio- ja ammatillisen 2.asteen rahoitukseen, niin myöskin työrauhan: moni on harkinnut vakavasti jo alan vaihtoa jatkuvien uudistuksien ja leikkausten keskellä, ylisuurten oppilasryhmien, kasvaneen työmäärän, kiky-tuntien, lomarahaleikkausten ym. erittäin ikävien työskentely- ja ansiokehitykseen vaikuttaneiden työskentelyolosuhteidensa heikentymisen vuoksi. Näin emme voi jatkaa vaarantamatta koko 2. asteen menestymisen edellytysten perustaa: opettajien ja opiskelijoiden jaksamista.

Valtavan suuret koulutusleikkaukset yhdistettyinä historiallisen suuriin uudistuksiin ovat olleet monille opetusalan ammattilaisille kohtuuton ja uuvuttava yhtälö. Tämä kaikki myös on lisännyt kuntien tarvetta ryhmäkokojen suurentamiseen kaikilla kouluasteilla, erityisoppilaiden kasvaneeseen integrointiin yleisopetuksen ryhmiin usein kokonaan ilman riittävää erityistä tukea perusopetuksessa. Varhaiskasvatuksesta on myös säästetty, hallituksen myötävaikutuksella, monissa kunnissa rajoittamalla subjektiivista päivähoito-oikeutta ja mm. inkluusion nimissä lähdetty myös monilla paikkakunnilla ajamaan hyvin toimineita erityisryhmiä alas ilman riittävää erityistä tukea uusissa, integroiduissa tai kokonaan tavallisissa ryhmissä. Tämä erittäin huono ja sekä lasten, nuorten ja kasvatus- ja opetusalan ammattilaisten kannalta surkea kehitys ei ole myöskään mikään luonnonlaki - tähän voimme me poliitikot puuttua ja saada aikaan muutos, uusilla ja viisaammilla poliittisilla arvovalinnoilla ja päätöksillä.

Kuntien valtionosuudet on saatava palautettua, vähitellen, vähintään leikkauksia edeltävälle tasolle, myös opetuksen, kasvatuksen ja koulutuksen puolella. Näin ei voi enää jatkua. Hallitus on toimillaan saanut koko opetus- ja kasvatusalan sekä korkeakoulut sekaannuksen, epätoivon ja uupumuksen tilaan, vaarantaen poliittisilla päätöksillään ja arvovalinnoillaan samalla myös lastemme ja nuortemme oppimistulokset kaikilla koulutusasteilla. Tämän kaiken lisäksi ja tätä kaikkea taustaa vasten myös Kiky-sopimus ja lomarahan leikkaus vain julkisen sektorin työntekijöiltä oli erittäin epäoikeudenmukainen ja väärä toimi, joka tulee korjata. Suomen koulutuspoliittinen suunta on käännettävä nopeasti ja kokonaan, tämän kovaa ja kylmää leikkauspolitiikkaa koulutuksessa toteuttaneen hallituksen miljardileikkausten jäljiltä, pysyvälle kasvu-uralle. Korjaavat toimet tulevat yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin ennaltaehkäisevät, riittävät lasten, nuorten ja perheiden koulutus-, sosiaali- ja terveys- sekä muut peruspalvelut, joista kaikista on leikattu ja säästetty kuluneella hallituskaudella. Jälkikäteen paikkaileminen erilaisilla kärki- ja muilla hankkeilla, kuten OKM ja hallitus on kaudellaan tehnyt, on eräänlaista äänestäjien bluffaamista ja tämä ns. "hankehumppa" on saatava loppumaan. Korkeatasoisen koulutusjärjestelmämme rahoituspohja on oltava vakaa ja ennustettava.

Lähde: Kuntaliitto

 

Ratkaisuja - opettajamitoitukset

 

  1. Varhaiskasvatuksessa lapsiryhmässä henkilökuntaa suhteessa lapsimäärään 1:4 (0-3 vuotiaille), 1:7 (3-5 vuotiaille). Ryhmä voidaan muodostaa enintään kolmen työntekijän ympärille. Varhaiskasvatuksen erityisopettajia 1:100. Esiopetuksessa suhdeluvun oltava vähintään 1:13 suhteessa lasten määrään.
  2.  Perusopetuksessa opettajia oltava vähintään 1:18 luokilla 1-2 tai 1:20 luokilla 3-9. Opinto-ohjaajia 1:200.  Erityisen tuen oppilaat kertoimella 2 (vieraskieliset) ja tehostetun tuen oppilaat kertoimella 1,5. Erityisopettajia oltava 1:100 paitsi esi- ja alkuopetuksessa 1:50. Erityisopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden luokissa noudatetaan nykyisiä ryhmäkokoja (PoA 2§).
  3. Lukioissa ryhmäkoot ovat paikoin niin sietämättömän korkeita (käytännössä minimi/maksimi pakollisilla kursseilla es. ÄI, EN, RU, MA yleisesti 30-36, usein paljon tätäkin suurempi), etteivät lukion opetussuunnitelmien tavoitteet mm. opetuksen yksilöllistämisestä voi useinkaan käytännössä toteutua. Toisella asteella opettajia on oltava ylipäätään 1:20 suhteessa opiskelijoiden määrään. Opinto-ohjaajia 1:200.

Kaikki edellä mainitut suhdeluvut lasketaan opettajien antaman ja oppijoiden saaman opetuksen suhteesta. Es. suhdeluvulla 1:20 yksi opettajan oppitunti vastaa kahdenkymmenen oppilaan oppituntia.

 

Kuinka paljon ja miten kohdennetaan lisärahoitusta?

 

Lähtökohta: 

Koulutuksesta on leikattu yli 2 miljardia euroa vuosina 2012–2019. Suorien leikkausten lisäksi on toimeenpantu uudistuksia ilman riittävää rahoitusta sekä lykätty välttämättömien uudistusten toimeenpanoa säästösyistä. Koulutus on nähtävä investointina, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Suomella ei ole varaa jättää panostamatta koulutukseen!

 

Lisätään varhaiskasvatuksen rahoitusta yhteensä 127 miljoonaa euroa

→ Toteutetaan 5-vuotiaille maksuton esiopetus.
→ Korjataan henkilöstömitoitus heikennyksiä edeltävälle tasolle.
→ Vahvistetaan oppimisen ja kasvun tukea varhaiskasvatuksessa.

 

Nostetaan perusopetuksen rahoitusta yhteensä 200 miljoonaa euroa

→ Säädetään sitova opettajamitoitus ja lisätään oppituntien määrää tuntijaossa.
→ Vahvistetaan oppimisen ja koulunkäynnin tukea ja kohdennetaan sen tarjoamiseen valtion rahoitusta.
→ Lyhytkestoisesta hankerahoituksesta pitäisi siirtyä pitkäjänteiseen kehittämiseen.

 

Nostetaan lukion rahoitusta 125 miljoonalla eurolla eli kustannuksia vastaavalle tasolle

→ Nykyinen pienten lukioiden lisä on muutettava saavutettavuuskorotukseksi.
→ Rahoituksesta pitää poistaa leikkuri, joka johtaa siihen, että aiemmat leikkaukset pienentävät lukiorahoitusta entisestään.
→ Lukioiden ja muiden oppilaitosten välinen yhteistyö ja opiskelu useammassa oppilaitoksessa huomioitava rahoituksessa.

 

Palautetaan 270 miljoonaa euroa ammatilliselle koulutukselle ja turvataan sillä opiskelijan oikeus opetukseen

→ Uuden lain lisäkustannuksia tuovat velvoitteet pitää korvata.
→ Ammatillisen reformin yhteydessä toteutetut leikkaukset pitää palauttaa ja rahoitus kohdentaa sitovaan opettajamitoitukseen sekä opiskelijan oikeuteen saada opetusta ja opinto-ohjausta.
→ Perusrahoituksen osuutta rahoitusjärjestelmässä pitää kasvattaa 70 prosenttiin.

 

Lisätään korkeakouluille vähintään puolet leikatusta perusrahoituksen tasosta, eli 266 miljoonaa euroa

→ Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen indeksit on palautettava.
→ Perusrahoitustasoa on nostettava ja rahoitukseen lisättävä myös vastikkeettoman rahoituksen osuus.
→ Edetään portaittain kohti tilannetta, jossa TKI-investoinnit olisivat 4 % BKT:stä.
→ Jatkuvaan oppimiseen pitää saada korkeakoulukehyksen ulkopuolelta erillinen rahoitus.

 

 

 

 

 

 

 

 

TOISELLA ASTEELLA opettajia on oltava vähintään 1:20* suhteessa opiskelijoiden määrään.

Opinto-ohjaajia 1:200

 

 

Varhaiskasvatuksen erityisopettajia 1:100

1:4 (

Varhaiskasvatuksen erityisopettajia 1:100

Eduskuntavaalit 2019

Kasvatus- ja koulutuspalveluista on Sipilän hallituskaudella leikattu järkyttävä määrä, liki miljardin verran ellei enemmänkin (laskutavasta riippuen). Ammatillinen 2.aste on "reformin" myötä liki kansallisessa hätätilassa; opiskelijat eivät saa lähiopetusta riittävästi; koulujen ja päiväkotien yksikköjen koko kasvaa, ryhmäkoot kasvavat, lastentarhanopettajat, luokanopettajat, aineenopettajat, erityisopettajat, ammatilliset opettajat - ihan kaikki opettajat uupuvat ja nääntyvät samanaikaisten uudistusvaatimusten ja massiivisten leikkausten alle. Yhä useampi lapsi, nuori ja aikuinen myös syrjäytyy: koulutuksesta, työelämästä; ei saa tarvittavia, varhaisia tukitoimia ja -palveluita. Kuntoutuksesta on leikattu; likimain kaikkia kansalaisille tärkeitä sosiaalietuisuuksia on leikattu. Erityisen kovasti leikkaukset ovat iskeneet jo ennestään heikompiosaisiin ihmisiin: vammaisiin, työttömiin, vähävaraisiin lapsiperheisiin ja vanhuksiin. Kuntien valtionosuuksia on palautettava peruspalveluissa riittävästi varmistamaan kaikille laadukkaat palvelut (2012-19 leikattu VOS yli 2 mrd euroa, lähde: Kuntaliitto). Perusopetuksen maksuttomuuskaan ei ole aina itsestäänselvää kaikkialla Suomessa: oppikirjoja maksatetaan vanhemmilla, samoin retkiä yms. Lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointi on kasvanut. Lapsiköyhyysaste on kohonnut 13,9 prosenttiin. Köyhien lasten määrä on noussut 150 000 lapseen. Köyhien lasten määrä saavuttaa pian lapsiköyhyyden huippuvuoden 2007 luvut. Tähän kaikkeen on saatava täyskäännös: Suomea ei voi johtaa kuin osakeyhtiötä. Se on paitsi epäinhimillistä niin myös pitkällä juoksulla katastrofaalista niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Kaiken perusta on tasavertaisten mahdollisuuksien luominen jo varhaisessa vaiheessa: ilmainen ja laadukas neuvola- ja terveydenhuolto, maksuton ja maailman paras varhaiskasvatus, maksuton ja maailman paras perusopetus sekä koulutustakuu 2.asteelle. Tästä kaikesta tulen niin puhumaan kuin kirjoittamaan julkisuudessa eduskuntavaalikampanjani aikana.

Lue lisää OAJ:n erinomaisesta avauksesta koskien opetuksen, kasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen merkityksestä Suomelle:

#koulutusratkaisee
#sisäilmalupaus
#erityinentuki
#mikaerik2019 YouTube video
Tästä rahat - vasemmiston oikeudenmukaiset verouudistusehdotukset
Uusi Suomi - Puheenvuoro Blogi

 

Kuntavaalit 2017

Kasvatus- ja koulutuspalvelut ovat kuntien ydintehtäviä. Niiden merkitys kasvaa sote-uudistuksen jälkeen entisestään. Vastaisuudessa yli puolet kuntien tehtävistä ja menoista (paikoin jopa 60%) on opetus-, koulutus-, varhaiskasvatus- ja muita sivistyspalveluita (es. vapaa sivistystyö sekä kulttuuri- ja kirjastopalvelut). On kunnan päättäjistä kiinni, millaista palvelua kunnassa tarjotaan. Valitse siis viisaasti ja äänestä opetus-, koulutus- ja kasvatusalan asiantuntija valtuustoon!

Lue lisää:

Ääni opetukselle

Koulu kuuluu kaikille

2) SISÄILMAONGELMAT KURIIN - USKALLA HENGITTÄÄ!

On lopultakin aika hoitaa sisäilmasairaiden sosiaaliturva, inhimillinen kohtelu ja kokonaisvaltainen hoito vihdoin kuntoon. Emme saa sairastuttaa lapsiamme, nuoriamme emmekä koulujen ja päiväkotien korvaamatonta työtä tekevää henkilöstöä. Emme myöskään sairaaloiden, terveyskeskusten henkilöstön tai poliisien terveyttä. Tulevan eduskunnan tulee aktiivisesti antaa resursseja kokonaisvaltaista hoitoa, moniammatillista osaamista ja kuntoutusta tarjoavien sisäilmaklinikoiden perustamiseksi. Sisäilmasairastuneiden oireisiin on suhtauduttava heti vakavasti: heidän oireitaan ei saa vähätellä eikä psykologisoida. TTL:n ja THL:n roolia, koulutusta ja koko hoitosuosituskokonaisuutta tulee tarkastella uudestaan ja osallistaa tähän työhön vahvasti sisäilmasairastuneiden edustajia ja mm. sisäilmasairauksista aih. somaattisten oireiden hoitoon erikoistuneita lääkäreitä ja terveydenhuollon osaajia. Sisäilmatutkimuksen riippumattomuus, läpinäkyvyys ja avoimuus tulee turvata mm. ottamalla huomioon tutkimusta tekevien henkilöiden kaikki mahd. sidonnaisuudet.

Sisäilmaongelmiin on puututtava heti.
Sisäilmaongelmien syntymistä on pyrittävä ennaltaehkäisemään säännöllisin kuntoselvityksin ja oirekyselyin. Niiden tulokset tulee julkaista aina kuntien tai kaupunkien internet-sivuilla. Tiedotuksen on oltava ylipäätään avointa ja kodit on otettava mukaan alusta lähtien, kun ongelmia havaitaan. Ongelmiin on puututtava ja ne on tutkittava välittömästi. Oppilaille ja henkilökunnalle on taattava lain mukainen turvallinen ja terveellinen oppimisympäristö. Yksikin homekoulu ja sen väistökoulu ovat liikaa. Yksikin altistunut lapsi tai nuori on liikaa. Yksikin altistunut opettaja on liikaa. Oirekyselyt on vihdoin otettava jokaisessa suomalaisessa kunnassa ja kaupungissa systemaattiseen käyttöön.

Jokaiselle sisäilmaongelmille altistuneelle ja oireilevalle lapselle ja nuorelle on taattava viipymättä tarvittavat opetusjärjestelyt. Nyt näin ei tapahdu vaan monien vanhempien on erikseen taisteltava tästäkin asiasta - asuinkunnasta riippuen.
Erityisesti tämä koskee vakavasti sairastuneita. Järjestelyt – esimerkiksi kotiopetus - on tehtävä perheiden toivomalla tavalla. Apuna voidaan käyttää digitaalista oppimisteknologiaa. Järjestelyt on saatava ilman perheiden hallinnollista pallottelua eri viranomaisten välillä. Tarvittaessa perusopetuslakiin tulee säätää kuntia velvoittava laki tähän liittyen.

Täysin uusien, niin sanottujen tyyppikoulujen, rakentaminen on usein taloudellisesti järkevin ratkaisu.
Ei korjata rakenteiltaan täysin sairastuneita rakennuksia alinomaa, laastaroida nurkkia aina uudestaan, sieltä täältä; se on usein loppumaton tie ja rahan haaskausta. Korjausasteen ollessa 70-80% tulee aina harkita kokonaan uuden rakentamista, es. kuivarakentamisketju -menetelmällä (es. kuivaketju10).

Kuntien sisäilmatutkimuksille, homekorjauksille ja muille terveyden kannalta kiireellisille toimille on asetettava määräajat.
Näiden aikana on tehtävä tarvittavat päätökset, jotta tilanne voidaan korjata. Sisäilmatutkimusten ja -selvitysten tulokset tulee olla kaikkien saatavilla ja julkaista kaupunkien ja kuntien tilapalveluiden/-keskusten internet-sivuilla.

Julkisten rakennusten huolto tulee nostaa sellaiselle tasolle, että rakennukset säilyvät kunnossa ja homeettomina.
Erityisesti tämä koskee opetuskäytössä olevia rakennuksia. Valtiovallan, kuntien ja kaupunkien on yhdessä kiinnitettävä paljon aikaisempaa suurempaa huomiota kunnossapitoon.

Terveet tilat -hanke ei takaa ja lupaa kunnille ja kaupungeille rahaa rapistuneen ja homehtuneen julkisen rakennuskannan rahoitukseen - kunnat eivät tule selviämään hometalkoista ilman valtiovallan tukea
Perusopetuslain, terveydenhuolto- ja kansanterveyslain sekä (työntekijöille lisäksi) työturvallisuuslain edellyttämä ja takaama terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö lapsille, nuorille ja työntekijöille ei toteudu likimainkaan kaikkialla Suomessa: koulukorjausmäärärahat ovat todellisiin tarpeisiin nähden täysin alimitoitetut ja riittämättömät. Ongelma ei parane sillä, että lapset ja nuoret ahdetaan (vielä sisäilmaltaan suht. terveissä) kouluissa ja päiväkodeissa yhä tiiviimmin, yhä suurempiin ryhmiin. Päinvastoin - sisäilmaongelmat saattavat tällä tavoin vain pahentua. Valtiovallan on puheiden ja lupausten (Terveet tilat 2028) vakuudeksi osoitettava budjettiin erikseen korvamerkittyä rahoitusta kunnille ja kaupungeille tämän kansallisen homeongelman ratkaisemiseksi.

Homekodin ostaneiden turvaa tulee parantaa ja helpottaa heidän tilannetta parantamalla mm. ostajan oikeusturvaa ja lisäämällä välittäjien sekä kuntokartoittajien vastuuta. Rakennevirheet tulisi myös huomioida osana korvausvastuuta, jos myyjä on eri henkilö kuin talon rakentaja. Nyt nämäkään virheet eivät takaa korvausvastuuta.

Olen lisäksi antanut eduskuntavaaliehdokkaan sisäilmalupauksen. Kiteytetysti Sisäilmalupaus sisältää sisäilmasairaillekin yhdenvertaiset:  

  • terveyspalvelut
  • sosiaalipalvelut
  • toimeentulon
  • koulutus- ja työskentelymahdollisuudet

3) ERITYINEN TUKI, VAMMAISPALVELUT JA OMAISHOITAJIEN TUKI - PALVELUIDEN SAATAVUUS YHDENVERTAISEKSI ASUINPAIKASTA RIIPPUMATTA!

Koulutus ja yhteiskunnan palvelut on taattava kaikille erityisen tuen tarvitsijoille, asuinpaikkakunnasta ja taloudellisista suhdanteista riippumatta. Nyt jokaisella kunnalla ja kaupungilla voi olla näistä omat linjauksensa ja tulkintansa. Tämä lisää alueellista eriarvoistumista ja sotii kansalaisten yhdenvertaisuutta vastaan. Tälle tulee laittaa stoppi. Sivistystahtoinen ja -myönteinen kunta pitää hyvää huolta ihan kaikista lapsistaan kaikissa olosuhteissa, myös taloudellisesti tiukkoina aikoina. Erityislapsiperheiden jatkuva taistelu etuisuuksiensa puolesta tulee saada loppumaan. Taistelu niin oman kunnan/kaupungin tai Kelan kanssa on omiaan uuvuttamaan kokonaan jo ennestään täysi ylikuormitetut vanhemmat. Tulkinnat ja linjaukset mm. monien VPL:n (vammaispalvelulain) ja erityishuoltolain takaamien etuisuuksien osalta on saatava yhtenäisiksi, selkeiksi, oikeudenmukaisemmiksi ja yhdenvertaisesti, asuinpaikasta riippumatta.

Vammaispalveluista ja vammaisten henkilöiden etuisuuksista on säästetty ja leikattu aivan liikaa jo. Erityisesti tämä koskee lasten ja nuorten palveluja. Perheet joutuvat odottelemaan jopa vuoden saadakseen tukea, omaishoidon päätöksiä, erityishuollon päätöksiä tai muita vammaispalvelulain mukaisia etuisuuksia ja palvelusuunnitelmia. Tämä on täysin kohtuutonta ja pitkittää perheiden ahdinkoa. Tarvitaan lisää sosiaalityöntekijöitä ja palveluohjaajia, jotta perheiden tilanne helpottuisi.

Resurssipula koskee myös vanhustenhoitoa sekä omaishoitoa. Omaishoitajat tekevät korvaamattoman arvokasta työtä, 24/7, erittäin pienellä rahallisella korvauksella. Tiesitkö, että alin omaishoidon tuki on kuukaudessa vain hiukan yli 400 euroa miinus verot? Vertailuna: yksi laitoshoitovuorokausi maksaa osapuilleen saman verran. Tukea voi olla erittäin vaikea saada toistaiseksi voimassaolevaksi lasten ja nuorten hoitamiseksi, vaikka laki näin määrää. Omaishoitajien - niin lasten, nuorten kuin vanhusten - tilanne on saatava kuntoon, he tuovat tärkeällä työllään säästöjä kaupungille. Kesällä 2016 voimaantulleet muutokset ja kaupunkia koskevat uudet, sitovat velvoitteet omaishoitajien vapaisiin liittyen täytyy hoitaa kuntoon. Omaishoito on halpaa ja kustannustehokasta kunnille, kaupungille ja koko maallemme; tätäkin vasten hallitus ja nykyinen eduskunta on hoitanut omaishoidon asioita varsin heikosti. Vanhusten kotihoitoonkin on varattava huomattavasti nykyistä enemmän resursseja - tässäkin lyhytnäköiset säästöt ja leikkaukset tulevat pitkällä juoksulla kalliiksi, ihmisarvoisesta ja elämänlaatuun liittyvistä kysymyksistä puhumattakaan. Kannatan valtakunnallisen vanhusasiavaltuutetun viran ja toimiston perustamista pikimmiten.

Erityislasten sulauttaminen normaaliopetukseen (ns. inkluusio) ei saa johtua säästösyistä. Mikäli erityislapsia opetetaan normaaliluokassa, on heidän saatava riittävästi erityisopetusta ja avustajia. Muuten tilanteesta kärsivät sekä erityislapset että normaaliopetuksessa pärjäävät. Myös opettajat ja avustajat kuormittuvat aivan liikaa ja uupuvat - tästä saan ylivoimaisesti eniten palautetta tällä hetkellä ja kansanedustajan aion puuttua tähän mm. erityisopettajien lisäkoulutuksen saamiseksi, muuntokoulutuksen edistämiseksi sekä säätämällä laissa vahvemmin lapsen ja nuoren oikeuden juuri lapselle ja nuorelle parhaimpaan erityiseen tukeen ja pienryhmiin sekä sitovat erityisopettajamitoitukset es. inkluusioryhmissä. Erityislapsi tulee sijoittaa normaaliryhmään vain silloin, kun se on lapsen etu: kun kaupunki antaa sijoitukselle riittävät, yksilölliset ja laadukkaat erityispedagogiset resurssit. Erityistä tukea tarvitsevien lasten - ja nuorten sekä heidän perheidensä tilannetta on aina tarkasteltava kokonaisuutena ja tehdä (kaikessa päätöksenteossa muutoinkin) aina jo valmisteluvaiheessa lapsivaikutusten arviointi (YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen muk.).

Ratkaisuja

  1.  Varhaiskasvatuksessa:  erityisopettajia 1:100. Esiopetuksessa suhdeluvun oltava vähintään 1:13 suhteessa lasten määrään.
  2.  Perusopetuksessa:  erityisen tuen oppilaat kertoimella 2 (vieraskieliset) ja tehostetun tuen oppilaat kertoimella 1,5. Erityisopettajia oltava 1:100 paitsi esi- ja alkuopetuksessa 1:50. Erityisopetuksen ja pidennetyn oppivelvollisuuden luokissa noudatetaan nykyisiä ryhmäkokoja (PoA 2§).
  3. Lukioissa ryhmäkoot merkittävästi pienemmiksi, tukiopetusresursseja ja läksypajatoimintaa yms. lisättävä. Perusopetuksen kertaavia kursseja lisättävä ilman, että se olisi pois muusta kurssitarjonnasta ja tuntikehyksestä. Opinto-ohjaajia 1:200. Lukiolain uudistus, joka tulee voimaan 1.8.2019, takaa yhden hyvän asian ja se on opiskelijan oikeus erityiseen tukeen ja erityisopettajaan. Kunnissa ja kaupungeissa on kuitenkin oltava, valtionosuuksien kasvattamisen kautta, riittävät resurssit saada nämä erityisopettajat lukioihinsa. Jokaisessa lukiossa tulisi olla (mikäli lukioiden koko kasvaa ja lukioverkko harvenee, kuten nyt on ollut asian laita) vähintään yksi erityisopettaja 400:aa opiskelijaa kohden. Isoimmissa lukiossa, joiden opiskelijamäärä lähentelee jo tuhatta, määrän tulisi olla vähintään 2 erityisopettajaa.

 

 

Koulu kuuluu kaikille